keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

töissä alkaa katse harhailla jo aamupäivän aikana.
en pysty kohdistamaan katsettani yhdelle riville,
numerot vain vilisevät silmissä ja
rintaa puristaa epämääräinen ahdistusmöykky.
ei sillä etteikö menisi jo paremmin kuin viime viikolla.
enää en epäile, ettenkö pystyisi suorittamaan koko kolmen kuukauden harjoittelujaksoani kyseisessä työpaikassa.
minähän suoritan sen vaikka päälläni seisten! - huomaan yhtäkkiä päättäneeni.
ihmiset muuttuvat värikkääksi ja epämääräiseksi ihmismassaksi.
värien kirjo vain vilisee verkkokalvoillani,
kun yritän parhaani keskittyäkseni suorittamaan työtäni,
joka on nyt koko elämäni.
suorittaminen on niin helpottavaa,
sillä se vapauttaa ajattelemasta ja
ennen kaikkea tuntemasta.
BMI 16,3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti